De Onderhandelingen (23.4.2042)

"Niin kai sitten. Mutta luulisi että hän voisi uhrata aikaa edes veljelleen." Fredrik mutisi vastaukseksi ja jatkoi sitten keskustelua päärynöistä.

"Kyllä kuulin. Gevehard kertoi siitä." Fredrik sanoi ja naputteli pöytää mielessään. "Yrittäminen palkitaan joskus. Mitäköhän laatua se päärynäpuusi on? Minun tilallani kasvaa itse jalostamaani laatua. Voit saada siitä pistokkaan jos haluat. Päärynäthän kasvavat parhaiten leudossa ja hiukan viileässä. Ei kuitenkaan kylmässä. Olen yhä sitä mieltä että meren lähistöllä on paras kasvualusta." Fredrik selitti ja kuunteli toisen kimeää naurua. "Kuinka niitä voisi vihata? Niille täytyy antaa ainakin puoli elämääsi. Päärynät ovat kuin bonsai -puita. Niissä kestää, mutta lopputulokseen on tyytyväinen." Fredrik sanoi filosofisesti Rabanille ja kuunteli tämän selityksiä Albertista. "On Führerissäsi myös inhimillinen puoli. Hän pelasi eilen shakkia kanssani ja jutteli niitä näitä. Hän melkein jopa hymyili kerran." Hän sanoi ja kirjoitti pienelle lapulle osoitetta jossa hänen tilansa sijaitsi. 'Herenhuis van Sandenburg, Hampuri'

Raban nauroi, nyt rennommin: "Tosiaanko? Mukava kuulla että hän pelasi shakkia kanssasi ja jopa keskusteli. Pitänee huomauttaa hänelle, että hän voisi joskus tehdä sitä myös veljensä kanssa." Raban totesi, mutta vaikeni sitten ettei vain antaisi Führeristään huonoa kuvaa.

"Meren rannalla? Minä olen kyllä suihkutellut puuta suihkepullolla ja yrittänyt simuloida kosteita elinolosuhteita. Sen jälkeen se muuten yleensä on hetken voinut hiukan paremmin. Kenties minun pitää siirtää se kasvamaan pesuhuoneeseen... Hampurissa?" Raban vilkaisi paperilappua. "Hampuri on kaunis paikka, olen ollut siellä joskus. Kuinka usein vierailette tilallanne? tai ei sitä varmaan voi vierailuksi laskea jos kerran omistatte sen... ja tulen kyllä mielelläni jos saan ottaa vaimoni ja poikani mukaan. He olisivat varmasti myös mielissään päästessään käymään jossakin taas vaihteeksi. Politiikka syö aika paljon aikaa perheeltä." Raban totesi todenmukaisesti.

Fredrik naurahti Rabanin kommentille Faustin tekemisistä veljensä kanssa mutta huomasi sitten että hänellä oli vieläkin aamuvaatteet päällä. "Minun täytynee vielä käydä vaihtamassa vaatteet." Hän aprikoi ääneen ja katseli huoneessa olevaa kotkapatsasta.

"Se saattaa auttaa hetken, mutta ennemmin tai myöhemmin sekin keino menettää tehonsa. Pesuhuoneeseen.. No siellä en usko sen kasvavan yhtään. Kas kun ette laita sitä saunaan." Fredrik sanoi ja nauroi taas toisen kommenteille. Raban oli paljon rennompaa seuraa kuin Führer, joskin hän aina hermoili joskus liikaa. "Hampuri on kyllä kaunis.. Pitäisi käydä enemmän siellä tosiaan. Aion tänään soittaa taloudenhoitajalle ja käskeä laittaa talon kuntoon. Jos te sitten vaikka ensi viikolla tulisitte käymään ja tottakai koko perheenne voi tulla." Fredrik selosti ja nousi sitten seisomaan.

"Minun täytynee lähteä nyt. Täytynee vaihtaa vaatteet, käydä vielä hyvästelemässä Gevehard ja sitten lähteä tapaamaan erästä ihmistä. Nähdään. Soittakaa minulle jos tulee kysyttävää." Fredrik sanoi ja poistui huoneesta.

Raban nyökkäsi hymyillen ja toivotti sitten Fredrikille hyvää matkaa: "Ja tulemme toki käymään, ilmoittele vain mikä päivä sopii sinulle parhaiten!"

Fredrikin mentyä Raban jäi yksin neuvotteluhuoneeseen. Hän naurahti. Fredrik tuntui mukavalta veikkoselta ja hän oli melko varma, että voisi tulla tämän kanssa oikein hyväksikin toveriksi. Ainakin heillä oli sama harrastus, joskin Fredrik oli alan asiantuntija ja Raban surkea harrastelija. Mutta siitä se lähtisi. Ainakin heillä olisi puhuttavaa.

Rabania huvitti, miten Fredrik kutsui hänen veljeään etunimeltä. Harvempi teki niin. Raban myönsi hiukan häpeissään, ettei hänkään tehnyt niin enää usein. Gevehard tuntui nykyisin niin etäiseltä. Ikään kuin mies tosiaan olisi unohtanut, että he olivat veljeksiä. He olivat joskus leikkineet yhdessä vesisotaa, kuurupiiloa ja painineet kesäisellä nurmella äitinsä valvovien kasvojen alla. Niistä ajoista oli nykyään niin kovin kauan...