De Onderhandelingen (23.4.2042)

((Otsikko tarkoittaa hollanniksi neuvotteluja. Führerin olisi tarkoitus tavata Fredrik.))

Germaniassa ei ollut paljoakaan liikennettä iltapäivisin. Monet olivat jo työpaikoillaan tai kodeissaan. Mikäli sellaisia olisi jotenkin onnistunut saamaan keskustasta. Asuntojen hinnoillekkin tulisi tehdä jotain. Fredrik valistusaikaisine vaatteineen oli aluksi herättänyt ihmetystä ihmisissä, mutta kaikkeen tottuu aikanaan. Hän astui sisään suureen palatsiin jossa Führer tapaisi hänet. Fredrik ei koskaan ollut kovinkaan ihastunut näihin Führer -leikkeihin. Hän oli keksinyt Faustille loistavan lempinimenkin muttei ollut vielä käyttänyt sitä koskaan. Fredrik joutui kuitenkin havahtumaan näistä ajatteluistaan kun ilmeisesti vähä-älyinen sihteeri pyysi hänen nimeään.
"Fredrik Willem-Alexander Van Sandenburg-Della Chiesa" hän sanoi sihteerille jolle tuli pieniä ongelmia jälkimmäisen sukunimen kanssa. Kun Fredrik lopulta pääsi etenemään kohti Faustin toimistoa oli kello jo varttia yli viisi. Tapaamisen olisi tullut alkaa jo viideltä.
Fredrik kiirehti nopeasti erään toimiston taakse, koputti kolme kertaa oveen ja astui sitten välittömästi sisään. Tuonkin tavan Fredrik oli oppinut mennessään tapaamaan kuningasparia Hollannissa.
"Hyvää päivää, mijn heer" hän sanoi ja kumarsi lyhyesti Faustille. Fredrik ei todellakaan ollut mikään Führerin ihailija, mutta ei myöskään inhonnutkaan tätä. Tällä kertaa hänet oli kutsuttu keskustelemaan pääomatulojen verotuksesta. Fredrik ei ollut suhtautunut kovinkaan innolla tähän keskusteluun aiemmin, mutta suostui lopulta tulemaan vapaaehtoisesti.
"Kuinka voitte, mijn heer?" Fredrik kysäisi Faustilta. Kyllähän jutustelu ennen itse asiaan menemistä oli pakollista.

Führerin työhuone näytti suorastaan sotilaalliselta. Sen valkea marmori ja kiiltävä kromi välkehtivät valtavasta peräseinän kokoisesta ikkunasta tulvivassa auringonvalossa. Tummana hahmona taivaallista kirkkautta ja uuden Germanian jylhää profiilia vasten piirtyi sotilasunivormuun pukeutunut Führer Faust. Hän heilautti kättään ja ovella seisova Puolueen sotilas kopautti jalkansa yhteen ja siirtyi huoneen ulkopuolelle vartioon.

Oven sulkeuduttua Faust kehotti Fredrikiä tulemaan lähemmäksi. Leveän mahonkipöydän ovenpuoleiselle pitkälle sivulle oli asetettu tuoli.
"Istukaa toki, herra van Sandenburg-Della Chiesa... oletan, ettette pane pahaksenne jos kutsun teitä etunimeltä?"
Führer oli keskimittainen, kentioes hieman Fredrikiä lyhyempi, ruskeahiuksinen mies, jonka teräksenharmaissa silmissä välkehtivät keskenään peräänantamattomuus, oveluus ja jonkinasteinen pehmeä ylenkatse.

Työhuone todellakin oli oikea nähtävyys jo itsessään. Fredrik ei tosin pitänyt tästä saksalaisten olemisesta. Kaikki oli mahtipontista, marmorista ja suurta. Fredrik katseli hetken huoneessa olevia ja istahti sitten tuolille joka hänelle oli osoitettu.
Noin kymmenisen sekunttia Fredrik analysoi Faustia ja teki sitten aivan pienen, huomaamattoman liikkeen joka ilmensi hyväksyntää.
"Kutsukaa minua miksi haluatte. Fredrik käy oikein hyvin" hän sanoi haukotellen Führerille.
Olisi todellakin pitänyt nukkua enemmän viime yönä. Fredrik tarkasteli Faustia jälleen etäisellä katseellaan ja ulkopuolisesta olisi todellakin voinnut näyttää siltä kuin Fredrik olisi ajatellut mihin laatikkoon Führerin sijoittaisi mielessään.
Todellisuudessa hän juuri lokeroikin Faustia johonkin mielensä sopukoissa sijaitsevista 'laatikoista'.
"Käsittääkseni halusitte keskustella pääomatulojen verotuksesta?" hän sanoi Faustille sanomatta 'mein Führer' tai 'mijn heer'. Itsepäinen ihminen tosiaan.

Führer katseli häntä pöydän toiselta puolelta ja risti kätensä. Hän ei millään tavalla antanut ilmi, että olisi jotenkin loukkaantunut Fredrikin puhetavasta. Itse asiassa hän näytti pikemminkin lievästi huvittuneelta.

"Käsititte aivan oikein, herra Fredrik. Kuten varmasti jo pelkästä ajankohdasta ymmärrätte, on jälleen aika miettiä uudelleen verotusprosentteja ja erinäisiä niihin vaikuttavia seikkoja. Pääomatulojen verotuksesta on viime aikoina ollut runsaasti puhetta mediassa." Führer katseli Fredrikiä edelleen pöytänsä yli vakavana ja asiallisena. "Ihmiset ovat tyytymättömiä nykyiseen veroprosenttiin ja kaipaavat uudistuksia. Tämä, tottahan toki, on teidän hommaanne. Teillä on tiedot viime vuosien verotuksesta, valtion kassan tilasta ja vuotuisista menoista. Kuten joka vuosi, käyttäkää niitä apunanne ja tuokaa minulle viikon päästä uusi veroehdotus." Führer totesi. Hän avasi pöytälaatikkonsa, käänsi hetkiseksi katseensa raskaalta vaikuttavan paperipinkkaan ja ojensi sen sitten pöydän yli Fredrikin eteen: "Tuossa on tämänvuotisten verokyselyjen tulokset maakunnittain, järjesteltynä pienimmästä suurimpaan." Führer totesi ja nojasi taas taaksepäin. Hänen koppakakkinsa lippa heijasti ikävästi valoa melkein vastapuolella istuvan silmiin.

"Kuten saatatte nopeasti silmäiltynä huomata, pääomatulojen verotuksessa on ilmennyt eniten tyytymättömyyttä. Tämä on tietenkin tavallista, ihmiset pitäisivät mielellään kiinni rahoistaan niin tiukasti kuin mahdollista." Faust totesi.

Seinällä oleva kaunis puinen perintökello kumisi puoli kuutta.

Fredrik katseli pinkkaa joka hänelle oli annettu ja työnsi sen sitten takaisin Führerille.
"Kiitos, en kuitenkaan usko tarvitsevani noita. Enköhän minä osaa hoitaa työni ilmankin. Menen itse kysymään ihmisiltä. Teidänkin kannattaisi ehkä harkita kontakteja kansaan" Fredrik sanoi ja haukotteli taas. Hän otti salkustaan esille muutamia papereita ja niiden seasta mapin jossa luki 'verot'.

"Ei minun uutta tarvitse tehdä. Minulla on tässä jo tämä jota ehdotin hallitusohjelmaankin. Katsokaapas" Fredrik sanoi Faustille, avasi kansion ja pyöräytti sen Führerin eteen veroehdotuksen kohdalta.
"Lisäämme muutamaa veroa niin voimme hyvin alentaa pääomatuloveroa. Katsotaanpas.. Lisäksi voisimme investoida niihin vihreisiin energiamuotoihin ja antaa lisää tukea puutarhureille" hän sanoi Faustille ja näytti erilaisia kohtia paperista tälle.
"Katsos Gevehard, olin jo ennakoinnut tämän. En minä ole tynnyrissä elänyt" Fredrik sanoi hiukan humoristisella äänensävyllä. Veroehdotukseen oli kirjattu pääomatuloveron pienentäminen, perintöveron lisääminen sekä verojen nostamista muutamassa osavaltiossa.

"Jäisimme lievästi plussan puolelle ja kuten olen sanonut pikkuveljellesi tälle Germanian talo-ongelmalle on tehtävä jotain. Tiedätkö mitä ne talot maksavat nykyään keskustassa?" Fredrik mutisi Faustille ja katseli huoneessa olevaa juomakaappia.
"Joten jos hyväksymme tämän" hän sanoi Faustille ja näytti taas veroehdotusta.

Faust tarkkaili pitkän aikaa papereita. Sen jälkeen hän siirsi katseensa Fredrikiin.

"Olette itsevarma. Tiedätkö, pidän siitä ihmisissä. Mutta, ihan vain jottei jäisi epäselväksi, minä en pidä nokkavuudesta. Minä en ole sinulle Gevehard. Minä olen sinulle Führer Faust tai herra." Führer sanoi tyynellä äänellä. Hän ei vaikuttanut tippaakaan vihaiselta, mutta hänen sanojensa takaa saattoi erottaa varoituksen.

Führer oli ymmärtäväinen, muttei loputtoman ymmärtäväinen.

"Jos aiotte haastatella itse jokaista kymmenistä miljoonista ihmisistä eri osavaltioissa, olkaa hyvä vain. Siinä voinee vierähtää tovi jos toinenkin. Kehotan teitä kuitenkin nyt ystävällisesti tutustumaan antamaani asiakirjaan, jossa työ on puolestanne tehtynä. Ja tekemään uuden veroehdotuksen." Führer laski katseensa taas Fredrikin asiakirjoihin: "Emme voi nostaa perintöveroa. Ihmiset eivät halua kuolleiden perheenjäseniensä lisäksi menettää yhtään enempää." Führer siveli leukaansa katse edelleen papereissaan: "Muuten ehdotus vaikuttaa hyvältä. Veroprosentti on ehdottamissasi osavaltioissa niin alhainen, että se kestää nousun. Ja mitä vihreisiin energiamuotoihin tulee, puollan tietenkin verohelpotuksia niiden kohdalla, sehän on ollut osa hallitusohjelmaa jo hyvän aikaa. Minähän säädöksen sinne alun perin laitoinkin." Führer työnsi kansion takaisin Fredrikille.

Kommentin kontaktin ottamisesta kansaan Führer jätti omaan arvoonsa. Hän ei selitellyt toimintatapojaan der Weltin ministereille sen enempää kuin muillekaan.

"Älkääkä huoliko, pääsette varmasti tutustumaan viinakaappini sisältöön jahka pääsemme sinne asti, herra Fredrik. Asuntojen hintaan taas emme voi vaikuttaa suurestikaan. Kiinteistöfirmoilla on omat matemaatikkonsa ja taulukkonsa, jonka mukaan he asuntonsa hinnoittelevat. Mutta eiköhän tilanne helpotu jahka väen ryntäys uuteen Germaniaan rauhoittuu."

Vastahakoisesti Fredrik otti paperit salkkuunsa mutta jätti kansion vielä pöydälle. Hän katseli jälleen ulos ikkunasta ja sen jälkeen siirsi katseensa Faustiin. "Perintövero on ainoa vero jota haluamme korottaa. Toinen vaihtoehto on tietysti jättää muutokset tekemättä ja kolmas.. No sitä ette luultavasti edes halua kuulla" Fredrik sanoi Faustille ja antoi tälle erään paperin jossa lueteltiin erinäisten verojen korotuksista ja laskemisista johtuvia seurauksia.

"Ja mitä tuohon titteliinne tulee, olette minulle 'mijn heer' tai ette mitään. Teennäisyys ei ole mielestäni hyve ja niin kauan kun en todellakaan arvosta teitä en käytä nimitystä 'Führer Faust'. Valitkaa itse" Fredrik sanoi hiukan uhmakkaaseen mutta tyynnyttelevään sävyyn Faustille. Ei hän halunnut riitaa haastaa, hän vain oli itsepäinen niissä asioissa jotka tiesi oikeiksi. Fredrik keräsi paperinsa ja kansion salkkuunsa ja mutisi sitten "olisi pitänyt jäädä hollantiin. Siellä sentään.."
"Onnittelen teitä. Saitte minut luovuttamaan tältä erää perintäveron, mutta voitte olla varma että seuraavassakin ehdotuksessa on otettu perintövero huomioon. Jos ette tienneet niin kannatan tiukkaa verotusta" hän sanoi Faustille ja huikkasi taskumatistaan juotavaa.

Faustin suupieli kohosi hiukan liikaa, jotta hän ei olisi enää välittänyt toisen sanomisista yhtään. Koska hän ei tiennyt, pitäisikö hänen suuttua vai tyrmistyä, hämmennys purkautui huvittuneisuutena.

"Mijn heer taitaa kuulua tuohon 'herra'-lokeroon. Ja mitä kunnioitukseenne tulee, sitä minä en tarvitse. Minulla on takanani kylliksi ihmisiä, jotka arvostavat minua. Teinä minä muistaisin sen." Führer nyökkäsi toisen sanoille perintöverosta: "Perintöveron koroukset aiheuttaisivat napinaa ihmisissä. Ihmisluonto on sellainen. Voisitte tosin lisätä veromuutoksiinne korotuksia niihin talouksiin, joiden energiamuodot eivät ole vihreitä. Ympäristöystävällisyys takaa pienet verot, kuormittaminen taas suuremmat. Olemme pysyneet nykyisissä verotusluvuissa bensiinin ja öljyn kanssa jo riittävän pitkään. Ihmisten on aika siirtyä fuusioenergiaan ja hybridiautoiluun, halusivat he sitä tai eivät."

Faust nousi verkkaisesti ylös. Marmorilattia rapisi, ja pian siihen selvisi syykin; pöydän alta nousi esille tähän asti ihan hiljaa paikallaan maannut kookas weimarinseisoja, joka silmäili Fredrikiä pöydän yli hyvin samaan tapaan kuin isäntänsäkin.

Hakiessaan laseja ja pullollisen konjakkia juomakaapistaan Führer nyökkäsi Fredrikin huomautukselle verotuksestaan: "Minä tiedän teidän tavastanne hoitaa asemaanne kaiken, mitä valtionjohtajan kuuluukin. Mutta muistakaamme toki, että niin kauan kuin valtio pyörii pienemmillä veroprosenteilla, niin kauan sitä kannattaa niillä pyörittää. Koska maailmanpoliittinen tilanne on mitä on, meidän kannattaa pitää kansa tyytyväisenä. Voi olla, että joudumme pian nostamaan verotusta vähän liikaakin."

Faust viittasi tietenkin kärjistyneeseen tilanteeseen Yhdysvaltojen kanssa. Ei ollut kellekään epäselvää, että kyseinen valtio otti herkästi hyökkäävän kannan jos sen tahtoa ei noudatettu prikulleen. Pelko mahdollisesta aseellisesta konfliktista oli leijunut EU:n päällä jo puoli vuotta.

Fredrik tarkkaili Faustia nähdäkseen jonkin merkin siitä että toinen laski leikkiä. Hänen verojaanhan ne olivat. Hän niitä sääti ja siihen ei auttanut minkään pojannulikan tulla väliin. Tälläiset ajatukset pyörivät Fredrikin mielessä sillä hetkellä ja hetken hän näytti siltä kuin voisi kuristaa Faustin siihen paikkaan, mutta se jäi onneksi vain ideaksi.

Fredrik kuitenkin rauhoittui nopeasti ja pystyi taas ajattelemaan järkevästi.
"En kannata tuota. Ihmisiä ei voi pakottaa. Silläkin saadaan kansan vihat päälle. Minä tiedän sen. Olin yhdeksän vuotta poliisivoimien ylipäällikkönä Alankomaissa. Siinä ammatissa sai helposti vihat niskoilleen. Kaikkia ei voi miellyttää joten yritetään miellyttää niitä joita voimme miellyttää" hän sanoi Führerille ja koitti keksiä tälle osuvaa lempinimeä. Poikanen? Ehkei..
"Ellei hallitus maksa ihmisten hybridiautoja ym. he tulevat vastustamaan. Jos nostamme perintöveroa he tulevat vastustamaan. Ymmärrätkö kaavan? Joten tämä on ehdotukseni. Nostamme perintöveroa ja ei vihreiden energiamuotojen veroja sekä laskemme pääomatuloveroa. Annamme muutaman uuden tuen ja kaikki ovat tyytyväisiä" Fredrik mutisi Faustille ja otti paremman asennon tuolissaan.

"Älä yritä opettaa minulle miten työtäni tehdään. Tein sitä jo ennen kuin sinua oli ajateltukkaan" Fredrik totesi Faustille totuudenmukaisesti ja katsahti seinällä olevaa taulua. Fredrik kyllä tajusi että tuo lause oli kuin punaisen vaatteen näyttäminen härälle, mutta itseppä Faust sitä kerjäsi.

'Toivottavasti hän ei lisää mitään ylimääräistä tuohon konjakkiin..' Fredrik ajatteli kun hän katsoi Faustia joka sähelsi viinikaapin luona konjakin kanssa.

Faust kääntyi ympäri ja katsahti Fredrikiin tyynesti: "Ja sinähän haluat jatkaa työssäsi, haluathan?"

Tokaisun luonnetta tuskin tarvitsi miettiä kahta kertaa. Faust palasi pöytään lasien ja konjakin kanssa, kaatoi kuparinhohtoista juomaa kummallekin ja käänsi sitten selkänsä, kävellen suuren ikkunansa eteen katselemaan kaupunkiaan. Hän ei näyttänyt pitävän niskuroivaa ministeriä minkäänlaisena uhkana. Hänen huolistaan pienin oli tällä hetkellä vastaan hangoitteleva alainen. Hän tiesi, että voisi koska tahansa ilmaista asiasta kenraaleilleen, ja hänen tiensä Fredrikin kanssa erkanisivat, lopullisesti.

Vielä ei kuitenkaan olisi sellaisten tekojen aika. Fredrik oli tunnetusti hyvä ministeri... mutta valtionvarainministeriin Führerin tuli pystyä luottamaan.

"Hallitus ei missään nimessä maksa hybridiautoja, mutta hyvinhän kansa niihin on näyttänyt muutamaa osavaltiota lukuunottamatta kääntyneen. Verohelpotuksethan ovat ilmeisiä. Ja mitä perintöveroon tulee... harkitsen asiaa."

Harkitsen saattoi merkitä joko sitä, että Führer harkitsi oikeasti asiaa, tai sitä, että hän oli edelleen samaa mieltä, mutta antoi ministerille itselleen aikaa harkita uudelleen ehdotustaan.

Faust kääntyi pian ja palasi pöytäänsä. Hän katseli taas Fredrikiä leuka alaspäinpainettuna, aivan kuin olisi katsellut lasta, joka ei suostunut uusiin kotiintuloaikoihin. Tapansa mukaan hän ei taaskaan puhunut. Hän sai yleensä viestinsä perille ilman sanojakin.

Fredrik katsahti Faustiin ja sanoi: "En välttämättä. Saan minä töitä muualtakin."

Tämä oli totta Fredrik olisi saannut töitä mistä tahtoi, missä tahtoi. Tosin maasta hän ei luultavasti päässyt muussa kuin ruumisarkussa. Fredrik maistoi hiukan konjakkia mutta jätti lasin sitten pöydälle. Hän ei luottanut Faustiin ja se oli luultavasti tullut jo kaikille selväksi. Hän katsahti Faustia merkitsevästi ja murahti sitten: "Selvä. Hallitus ei maksa hybridiautoja mutta sillä ehdolla että perintöveroa nostetaan. Piste" Fredrik maistoi taas konjakkia mutta sai sen seurauksena vain hirveän yskänkohtauksen. "Pahoittelen" hän sanoi ja kääntyi ovelle päin yskimään. Sitten hän kääntyi taas Faustiin ja katsoi tätä väsyneillä silmillään. Kello löi kuutta ja tapaaminen ei valitettavasti ollut vielä lähestymässä loppuaan.

"Haluaisitko pelata erän shakkia? Meillä näyttää olevan vielä paljon aikaa jäljellä" Fredrik sanoi aivan yllättäen Führerille ja kaivoi hollantilaisen shakkilaudan esille laukustaan. Hän otti taas hörpyn konjakkia tällä kertaa ilman hervotonta yskänkohtausta.

Faustia Fredrikin asenne huvitti. Ikään kuin Fredrik ei olisi ymmärtänyt, että Puolue oli Saksa. Führer oli Saksa.

Ja silti miehellä oli pokkaa asetella hänelle ehtoja. Typerää, moukkamaista, isottelevaa... mutta rohkeaa. Oikeastaan tyhmänrohkeaa. Varsinkin Führerin palatsissa, hänen nenänsä edessä.

"Kuten sanoin, harkitsen asiaa." Faust sanoi ja vilkaisi kelloa. Tapaamisaikaa tosiaan oli vielä runsaasti. Hyvä. Faustilla olisi aikaa tutkia, mikä Fredrik oli miehiään. Kuullessaan ehdotuksen shakista mies kohotti kevyesti toista kulmaansa, muttan pysyi edelleen vakavana kuten aina.

"Käyhän tuo. Argus, viehän pullo takaisin kaappiin."

Pöydän vieressä istunut koira ponnisti ylös kuullessaan nimensä ja kiikutti arvokkaasti ja varovasti konjakkipullon kaapiston eteen lattialle. Führer nostaisi sen myöhemmin kaappiin, kunhan antoi tällä tavoin lemmikilleen tekemistä.

"Loistavaa, loistavaa.." Fredrik sanoi kuin ei olisi ikinä kuullutkaan perintöveroista. Hän asetti shakkilaudan paremmin pöydälle ja katsoi kun koira kiikutti pulloa kaapin eteen. Hyvä. Faustilla ei ollut suunnitelmissa juottaa Fredrikkiä humalaan ja kysellä sitten kaikenlaista. Fredrik otti mustat (tai tässä tapauksessa vihreät) nappulat ja antoi Faustille valkoiset. Führer ilmeisesti piti valkoisesta.

Fredrik alkoi asettelemaan nappuloita paikoilleen ja katseli silloin tällöin Argusta. Weimarinseisojaa joka oli joko pöydän alla tai Faustin vieressä valmiina tekemään mitä Faust sanoi. Hän muisti erään apulaisen Hollanin ajoilta joka oli käyttäytynyt kuin Argus. Niin Hollannin ajat. Ne olivat aikoja, mutta Saksa oli jo silloin tulevaisuus. Fredrikin silmissä näkyi haikeus kun hän muisteli noita aikoja mutta piilotti sen melko hyvin.
"Tuleekohan tänään sade?" Fredrik kysyi lopulta keksittyään edes tälläisen puheenaiheen.

Fredrik analysoi jälleen Faustia ja koitti keksiä sopivaa lempinimeä. Führeriä hän tuskin tulisi käyttämään.. Toveri?

Führer Faust teki ilmeettömyydestä taidetta. Hän vilkaisi ulos puolipilvistä taivasta ja kauempaa nousevia hieman tummempia pilvilaattoja, ja risti sitten taas kätensä katse shakkinappuloissa.

"Voi olla."

Faust ei seuraillut katseellaan Fredrikin tekemisiä, vaan käyttäytyi etäisesti ja hivenen ulkopuolisen oloisesti kuten aina keskustellessaan itselleen vieraiden (tai yhdentekevien) henkilöiden kanssa. Tuskin hänessä inhimillisempää puolta olikaan.

Koko ajan hän kuitenkin painoi mieleensä, mitä Fredrik sanoi, miten hän liikkui, millaisia vihjeitä hän antoi persoonallisuudestaan. Hän rakensi mielessään kuvaa Fredrikistä, jotta olisi voinut myöhemmin käyttää sitä omaksi hyödykseen. Joka toivottavasti oli Fredrikinkin hyöty. Führer tunnetusti kohteli oikeudenmukaisesti ja jopa anteliaasti niitä, joiden katsoi kuuluvan hänen puolelleen.

Hän ei ollut asettanut Fredrikiä vielä kummallekaan puolelle. Fredrik oli ei-kenenkään-maalla kahden sotivan puolen välissä, ja Faust tarkkaili koko ajan kumpaan suuntaan hän oli kulloinkin liikkumassa.

Fredrik keskittyi lopulta shakkilautaan ja unohti muut häiriötekijät huoneessa. Edes kadulta kuuluvat äänet eivät häirinneet hänen pelihetkeään Führerin kanssa. "Minä pidän sateesta. Hollannissa.." Fredrik lopetti puheen yhtä nopeasti kun oli sen aloittanutkin.
Hän oli melkein paljastanut itsestään lisäinformaatiota. Fredrik siirsi yhtä nappulaa ja katsahti sitten taas ulos. Fredrik ei itsekkään tiennyt mitä ajatella Faustista. Hän yhtä aikaa piti ja inhosi tätä.
Ulkona tosiaan alkoi tihkustamaan hetken päästä ja Fredrik hymähti tälle. Olisikohan pitänyt ryhtyä meteorologiksi?

"Pidättekö shakista? Minä ainakin nuorempana (milloinkohan sekin oli) pelasin ahkerasti shakkia ystävieni kanssa" hän sanoi ja päätti lopulta Faustin analysoinnin lokeroimalla tämän sellaisten ihmisten kansioon joiden kanssa kannatti olla ystävä. Shakkipeli eteni hitaasti sillä kummallakin näytti olevan rauhallinen taktiikka pelatessaan. Fredrik katsoi kaihoten vadelmalikööripulloa joka oli jäännyt viinakaapin ulkopuolelle. Olikohan Faust taas yrittänyt selvittää mistä Fredrik piti.

Faust harkitsi jokaisen siirtonsa tarkkaan, ja se heijasteli hänen suhtautumistaan elämään muutoinkin. Koskaan ei kannattanut tehdä mitään hätiköityä. Jokaisen sotilaan kuoleman shakkilaudalla tuli tuottaa jotakin hyötyä niille nappuloille, joiden varassa peli suurimmaksi osaksi todella oli.

"Pidän." Faust vastasi lyhyesti siirrettyään viimein yhden sotilaan taas lähemmäksi Fredrikin linjaa. Hän nosti katseensa Fredrikiin. "Shakki on sivistävää ajanvietettä nuorille miehille. Miksei lapsillekin. Kehittää loogista ajattelua." mies totesi. Hän huomasi Fredrikin katselevan vadelmalikööriä.

"Argus, tuo pullo."

Weimarinseisoja mietti hetken, mitä pulloa isänsä tarkoitti. Führer näytti sormella, jolloin koira nappasi oikean pullon ja kiikutti sen isännälleen. Führer katseli sitä hetken ja kohotti katseensa: "Pidättekö likööreistä?"

Führer itse ei pitänyt, ei oikeastaan muista kuin irish creamin kaltaisista kermaisista mauista. Ei liian makeista.

Fredrik siirsi jälleen sotilastaan lähemmäs Faustin sotilasta ja katsoi kun koira toi likööripullon. "Tosiaan.. Shakki on hyvin kehittävää" Fredrik totesi Faustille samalla kun ihmetteli kuinka Argus osasi tuoda pullotkin rikkomatta niitä.

"Pidänhän minä likööreistä. Erityisesti vadelma- ja päärynälikööreistä. Kasvatin päärynöitä kun asuin vielä Hollannissa. Niin.. Äitini eli vielä silloin" hän vastasi haikeana Faustille tämän kyselyihin ja katseli taas Argusta. 'Miksiköhän minä en ole ikinä hankkinut koiraa?' Fredrik ajatteli samalla kun katsoi taulua joka oli seinällä. Siinä kuvattiin Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan perustamista. Mitä enemmän hän pelasi sitä enemmän hänen ajatuksensa Faustista muuttuivat. Perintöverot hän oli jo unohtanut. Fredrik kaatoi konjakin kukkasille ja ojensi lasin Faustille. Käytännössä tämä ele tarkoitti samaa kuin 'Anna sitä likööriä ja heti' hienovaraisesti sanottuna. Eihän Fredrik mikään epäsivistynyt moukka ollut. Ehkäpä Faustilta saisi jotain tietoja illan mittaan joita voisi myöhemmin käyttää verosuunnitelmien toteutuksessa.

Faust täytti hyvänä isäntänä lasin liköörillä samalla kun silitti toisella kädellään Arguksen päälakea. Koira heilutti häntäänsä, mutta istui silti aristokraattisen ryhdikkäänä paikallaan. Faustin ei ollut tarvinnut edes opettaa sille moista jaloutta. Se vain oli Arguksen luonto.

"Kasvatitte päärynöitä? Mielenkiintoista. Kertokaahan, millaisissa oloissa päärynät kasvavat parhaiten? Pikkuveljeni yrittää kovasti saada omaa pientä päärynäpuutaan viihtymään, mutta se on koko ajan lotkassa ja tiputtelee lehtiään." Faust selitti. Hänen ilmeensä ei muuttunut, mutta hänen äänensä vaikutti aidosti kiinnostuneelta.

Lähetti liikahti hiukan sivummalle, väijymään pelilaudan laitamille otollista tilaisuutta iskeä. Faust nosti nappulan hetkeksi ilmaan ja katseli sitä, ennen kuin laski paikalleen. Hieno. Hänkin olisi tehnyt paljon shakkilaudalla. Varsinkin iltaisin, jolloin hänelle tavallisesti jäi hetki tai pari itseään varten. Arguksen lisäksi hänellä harvemmin kuitenkaan oli seuraa. Ja ihan niin viisas koira ei ollut, ettäkö siitä olisi pelaamaan shakkia hänen kanssaan.

Fredrik otti liköörilasin Faustilta ja otti kulauksen vadelmalikööriä heti. Hän teki pienen liikkeen kädellään joka ilmoitti hyväksynnän liikörille. Hän katseli taas Argusta. Jokin tuossa koirassa kiinnosti Fredrikiä kovasti.

"Niin kasvatin. Se oli oikein palkitsevaa, joskin hankalaa tointa. Kertokaapa pikkuveljellenne että mikä tahansa suojaisa ja leuto ilmasto riittää. Veikkaan että täällä sisämaassa on liian kuuma." Fredrik selitti vastaukseksi Faustille ja teki kädellään muutaman koomiselta näyttävän liikkeen.
"Katsokaas. Päärynät ovat hyvin oikukkaita. Joko niillä on liian kuuma tai liian kuiva. Vaikeita lapsia." hän selitti vielä tarkennukseksi ennenkuin siirsi taas shakkinappulaa. Hän otti taas kulauksen vadelmalikööriä, jonka oli todennut hyväksi.
"Tämä shakkilauta ja nappulatkin ovat muuten päärynäpuuta." Fredrik sanoi ja katseli sadetta joka piiskasi ikkunaa. Kello löi puoli seitsemää.

"Säätilanvaihtelut ovat nykyään kovin kummallisia. Tämäkin vaikeuttaa päärynöiden kasvattamista." Hän mutisi ja katsoi Argusta joka vaani shakkilautaa.

"Noinko tosiaan?" Führer uteli ja kohotti kulmiaan. "Pitääkin kertoa hänelle. Hän on kasvattanut sitä parvekkeellaan." Faust totesi. Hän huomasi Fredrikin katselevan koiraansa vähän väliä ja taputti reittään, kutsuen koiran istumaan vierelleen: "Pidättekö eläimistä? Minä pidän, erityisesti koirista. Niiden varauksettomassa uskollisuudessa ja kiintymyksessä on jotakin kiehtovaa." Faust selitti. "Arguksen sain viisi vuotta sitten lahjaksi Ranskan pääministeriltä. Hän kasvattaa koiria. Minulle riittää yksikin, useammalle minulla ei kai olisi aikaa."

Sääkeskusteluun Faust nyökkäsi vakavana: "Olen huomannut saman. Ilmastonmuutos vaikuttaa sään ennustettavuuteen hyvin paljon. Ilmastopakolaiset lisääntyvät vuosi vuodelta. Heitä joudutaan käännyttämään yhä enemmän."

Tästäkin asiasta oli ollut puhetta hallituksen kokouksissa. Ilmastopakolaisia alkoi tulvia sellaista vauhtia, että koko Eurooppa oli helisemässä. Afrikasta ja Kiinasta alkoi yksinkertaisesti loppua ruoka. Australia, joka oli vajonnut melkoisesti vuosien saatossa, oli lähes asuinkelvotonta, ja kykeni ylläpitämään vain neljäsosan entisestä väestöstään.

Fredrikin ilmeessä olisi ollut näkemisen arvoinen kun hän kuuli Führerin pikkuveljen kasvattavan päärynäpuuta parvekkeella. Hän kuvitteli mielessään miltä kyseinen tapahtuma mahtoi näyttää.

Pidäteltyään nauruaan hetken hän viimeinkin kykeni sanomaan Faustille: "Melko omalaatuinen paikka. Ymmärrän miksei menestystä ole tapahtunut. Parhaiten päärynät kasvanevat meren lähistöllä. Minä sen kai tiedän. Omistin kartanon Sandenburgissa, niin nyt varmaankin ymmärrät sukunimeni Van Sandenburg -osan. Alankomaissa tiettyjen alueiden hallitsijoille annetaan sukunimi alueen nimi. Nimenihän tarkoittaa Sandenburglaista. Toinen osa taas tulee äitini suvusta. Molemmat ovat tosin kuolleet jo kauan sitten.." Viimeisen lauseen kohdalla äänensävyyn tuli taas haikeus, joka ilmeisesti johtui siitä ettei Fredrik pitänyt asiaa miellyttävänä. Hän liikutti taas shakkinappulaa ja kaatoi itselleen tärisevin käsin lisää vadelmalikööriä.

"Pidänhän minä koirista. Minulla oli terrieri silloin Sandenburgissa. Hän.." Fredrik sanoi Faustille mutta jätti lauseen kesken muistaessaan miten koira kuoli. Siitä hänellä ei todellakaan ollut aikomusta kertoa Faustille yhtään sen enempää kuin kertoi jo.

"Terrieri? Millainen sellainen?" Faust uteli ja liikautti nyt nappulaansa sangen nopeasti. Hän oli suunnitellut siirtonsa jo etukäteen ja oli mielissään huomatessaan, ettei Fredrik tehnyt sitä mahdottomaksi.

"Minun pitää sanoa hänelle siitä päärynäpuusta. Hän kasvatti sitä ensin makuuhuoneessaan, mutta kasvin käydessä isoksi se oli siirrettävä parvekkeelle." Faust sanoi. Hän kertoi mielellään pieniä yksityisseikkoja itsestään ja perheestään, muttei mitään merkittävää. Ei sellaisia tietoja, joita voisi käyttää poliittisesti häntä tai Puoluetta vastaan.

Führer ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin synkkä ja vakava kuin hänen huhuttiin aina olevan. Eikä hän tuijottanut pisteliäästi eikä vaatinut ihmisiä kumartelemaan aina puhuessaan. Eikä hän ollut myöskään ylisotilaallinen hirviö. Vakava hän oli, ja ylväs ja asiallisen etäinen, mutta sellainen Suur-Saksan valtionpäämiehen kai kuului ollakin.

"En mielelläni puhuisi siitä. Hänet tuota seivästettiin ollakseni suora." Fredrik sanoi ja siirsi jälleen yhtä nappulaa syödän Faustin ratsun. Ulkona sade oli voimistunut ukkosmyrskyksi joka piiskasi ikkunoita lujaa.

"Makuuhuoneessa? Voin vain kuvitella mistä hän sai idean kasvattaa päärynäpuuta makuuhuoneessa. Kuinka ihmeessä ne voisivat siellä kasvaa. Hiilidioksiidia kyllä riittää mutta.." Fredrik sanoi ilmeisen sekavassa mielentilassa Faustille samalla kun pudisteli päätään. Fredrik kaatoi itselleen taas lasillisen vadelmalikööriä vaikkei se vielä ollut vaikuttanut häneen. Fredrikin täytyisi juoda vielä paljon liköörejä jotta hän tulisi tukevaan humalaan. Vadelmalikööripullo oli tyhjentynyt kiitettävän nopeasti ottaen huomioon kuinka vanha Fredrik oli. Toisaalta pullo oli melko pieni. Fredrikin käsitykset Faustista olivat muuttuneet hyvin paljon viimeisen puolen tunnin aikana. Osittain vadelmaliköörin, osittain Führerin käytöksen vuoksi.

"Minulla on muuten oikein mukava tila Hampurin lähistöllä. Voisit pyytää veljeäsi joskus käymään. Hän voisi saada minulta pistokkaiksi päärynänoksia. Toin Hollannista niitä mukanani ja ne menestyivät paremmin kuin uskoin." Fredrik selitti jälleen samalla kun katseli shakkilautaa.

"Kerron hänelle. Uskon, että hän pitäisi siitä." Führer sanoi ja katseli, kuinka hänen ratsunsa joutui parempiin suihin. Vastauksena hän söi ratsun syöneen nappulan kuningattarellaan: "Shakki."

Führer nyrpisti nenäänsä kuullessaan Fredrikin koiran kohtalosta. "Vai niin. Toivon, että tekijät kärsivät suuresti kuollessaan." Führer totesi ja taputti oman koiransa sileää päälakea. Argus kallisti päätään shakkilaudan suuntaan ja tuntui miettivän, kuinka itse vastaisi Führerin siirtoon.

Tosiasiassa se taisi vain katsella nappuloita ja kirota mielessään, kun niitä ei saanut kalvaa.

"Kertokaahan kartanostanne. Onko sää siellä main yleisesti ottaen parempi kuin täällä?" Führer vilkaisi ulkona riehuvaa ukkosmyrskyä. Hänen ikkunastaan näki hyvin, kuinka salamat aina välillä halkoivat taivasta ja jakoivat sen särmäisiin, tummansinisiin ja myrskyäviin palasiin.

"Hienoa.." Fredrik totesi hiljaisesti ja siirsi taas nappulaa. "Matti. Taisin voittaa." Hän totesi rauhallisesti ja katseli ulos ikkunasta, josta todellakin näkyi hyvin miten kamala ilma ulkona vallitsi.

"Niin minäkin uskon.. Siis että kärsivät. Minä kun tuomitsin heidät kuolemaan. Olin silloin polisiivoimien ylipäällikkö." Fredrik totesi ja katseli taas Argusta sitten Likööripulloa. Hän kaatoi viimeiset tipat likööriä lasiinsa ja joi taas hyvällä maulla. Fredrik naurahti ajatukselle Arguksesta järsimässä hänen kallisarvoista shakkilautaansa mutta käännähti sitten taas Faustiin päin.

"No kartano.. Sanoisin sitä enemmänkin tilaksi mutta.. Onhan siellä paljon parempi ilma. Se sijaitsee meren lähistöllä, minä kun pidän merestä, ja minulla on siellä paljon erilaisia kasveja. Harrastan katsokaas puutarhanhoitoa." Fredrik selitti Faustille kartanostaan ja katseli taas ikkunasta salamien tanssimista. Fredrik kumartuneena tomaattipuskaan olisi luultavasti hyvinkin humoristinen näky ja hän uskoi että sen Faust haluaisi nähdä.