Die Führer rufen (27.4.2042)

Torsten Wenzel kiirehti painavin askelin marmoriportaita ylös, kohti Führerin toimistoa.

"Perkele, se vanha ukko ei saa kuolla! Ei vielä!" Mumisi Wenzel ajatuksissaan...

Viskillä tehostettu kahvi pirskahti Torstenin suusta aamulla, kun hän luki kriittisen otsikon Germanian lehdestä.

Jykevä Wenzelin siluetti astuu Führerin toimistoon...

Führerin työhuone oli yhtä hillityn majesteettinen kuin se oli aina ennenkin. Ovella olevat sotilaat päästuvät Torstein sisälle totuttuun tapaan, siheerin ilmoitettua että Torsten oli saanut virallisen kutsun.

Pihalla ei tällä kertaa paistanut aurinko, vaan taivaalla leijaili raskaita, mustia pilviä. taivaanrannassa näkyi harmaa harsomainen muodostuma. Jossain tuli vettä ja runsaasti.

Führer Faust seisoi ikkunan edessä, selkä sotilaallisen suorana ja koppalakki päässä, kasvoillaan pahaenteisen vakava ilme. Hän kääntyi ympäri kun kuuli Torstenin saapuvan.

"Wenzel, mukavaa että saavuit... istu toki alas." Führer totesi. Hänen äänensä oli jotenkin karhea ja tavallista vaisumpi. ikään kuin hän olisi juuri huutanut jollekulle.

Torsten Wenzel istuutui ja nosti katseensa Führeriin.

"Haluat varmaankin puhua lehden sanomasta? Mikä on tilanne?"

Torsten kääntää katseensa Führerin konjakkipulloon, jonka vieressä on useita laseja.

Führer istahti tuolilleen ja risti kätensä eteensä: "Kenraali Herzog puhelee juuri Van Sandenburg-Della Chiesan kanssa. Herra Faust on ilmeisesti juonut hänen luonaan hermostomyrkkyä, jolla hänen vaimonsa Van Sandenburg-Della Chiesan mukaan teki itsemurhan. Kyse ei siis ole insuliinishokista. Mutta niin kerroimme medialle, ja niin se pitää vastedes kertoakin. Kukaan ei saa tietää, mitä kartanolla on oikeasti tapahtunut." Führer totesi. Hän tuijotti konjakkipulloaan ynseästi: "Lääkärit Hampurissa sanovat, että ennuste on huono."

Torstenin katse muuntui ivalliseksi kuultuaan "Faustin" ja "Hermostomyrkyn" samassa lauseessa.

"Voi perkele! Mikä hänen tilansa nyt on? Miten hän myrkkyä meni juomaan? Oliko kyse tappoyrityksestä?!"

Torstenin kourat hikoilivat ja hän halusi vastauksia.

"Kävi ilmi että Van Sandenburg-Della Chiesan taannoinen vaimo surmasi itsensä konaniinilla, ja jätti aineen lojumaan miehensä viinakaappiin. Tämä hyvänä isäntänä tarjosi herra Faustille oman päärynäsatonsa hedelmiä ja viinaa, eikä missään vaiheessa huomannut juottaneensa herra Faustille pullollisen konaniinia. Koska pienikin määrä konaniinia on hengenvaarallinen, herra Faustin tila on äärimmäisen vakava. Hän on kuulemani mukaan oksentanut suurimman osan aineesta pois, mutta sitä ehti kuitenkin imeytyä hänen elimistöönsä jonkin verran." Führer selitti. Hän vaikutti jotenkin estyneeltä naputellessaan sormenpäitään yhteen. Pian hänen katseensa osui pöydän reunalla olevan konjakkipulloon. Jokin tuntui napsahtavan asiallisen miehen kallossa. Hän ojensi kätensä ja iski pullon alas pöydältään, niin että se sarkyi marmorilattialle ja hajsoi sadoiksi pirstaleiksi, lennättäen vaaleanruskean konjakin ympäri lattiaa.

"NIINKUN SITÄ VOISI EREHDYKSESSÄ JUOTTAA IHMISILLE HERMOSTOMYRKKYJÄ!" Führer karjaisi ja huitaisi vielä lasitkin alas pöydältään, nousten seisomaan ja nojaten kätensä pöydän lakattua mahonkia vasten. Hän tuijotti Torstenia kuin jonkinlainen hullu raivopää, silmät kipunoiden ja suu irveessä: "Tästä se hollantilaispaska ei selviä!"

Torstenin silmät seurasivat surkeina konjakkipullon matkaa marmorilattiaan, mutta pian hän keskittyi Führeriin.

"Minä voin tehdä asialle jotain."

Torsten oli kymmenkunta vuotta takaperin kova karhuamaan Kansanpuolueen herrojen lainoja laitakaupunkien pukumiehiltä ja yrittäjiltä. Hän toimi viikonloput näyttelijäuransa ohella myös pokena kuuluisissa klubeissa Germanian keskustassa.

"Puolueen kenraali Royn Herzog kuulustelee häntä... Herzog tietää, mitä hänen tulee tehdä... tähän mennessä vaikuttaa kuitenkin siltä, että hollantilainen on vain uskomattoman tyhmä... mutta jos hänen tyhmyytensä johtaa veljeni kuolemaan, minä pidän huolen ettei hän ikinä..." Führer vaikeni ja istui sitten alas hieroen ohimoitaan: "Olen pahoillani, Wenzel... olen vain hieman poissa tolaltani. Herra Faustin piti vain olla pari päivää poissa ja palata töihinsä maanantaina..." Führer nosti katseensa. "Sinun ei tarvitse tehdä mitään asian hyväksi. Kunhan pidät huolen, ettei totuus tule julki millään taholla, kyseessä on insuliinishokki ja siinä kaikki." Führer totesi.