Kahvilla kaupungin laitamilla 24.4.2042

((Ja täällä Franzin olisi tarkoitus tavata Raban 'sattumalta'.))

Oli sateinen aamupäivä Germanian laitakaupungilla. Ei kuitenkaan niin sateinen että se olisi estänyt Franz-Ferdinardia juomasta aamukahviaan lempikahvilassaan (jonka nimi oli osuvasti Café). Monet muutkin poliitikot kävivät samassa kahvilassa. Nimekkäimpinä kaikista Raban Faust. Kansanpuolueen puheenjohtaja. Samasta paikasta Franz osti myös päivän lehdet. Germania Tabloidia hän ei lukenut. Lehti oli niin Puolueen hallinassa ettei sieltä voinnut lukea mitään oikeita uutisia. Hän luki Schleswigin uutisia, päivittäin ilmestyvää uutislehteä jota ei sensuroitu juuri ollenkaan. Osittain luultavasti sen takia ettei kukaan Puolueessa luultavasti tiennyt lehden olemassaolosta.

Napattuaan siis Schleswigin uutiset ja kahvin mukaan Franz istahti mukavalle sohvalle alkaen lukemaan lehteään.

Kahvilan ovi heilahti auki: "Ei, en tarvitse juuri nyt. Kiitos Pierre, voit odottaa siinä oven ulkopuolella."

Koska Puolueen puheenjohtaja ei ollut kahvilan vakiasiakkaille mikään nähtävyys, suurin osa ei edes noteerannut häntä. Muutama Puolueen jäsen tervehti häntä Puolueen tapaan ja Raban vastasi hymyillen tervehdykseen. Hän suuntasi omaan vakipöytäänsä kaksi pöytää Franzin sohvasta ovelle päin.

Rabanillakin oli Schleswig, joka kumosi heti käsitykset siitä, ettei Puolue olisi tietänyt lehden olemassaolosta. Ilmeisesti sananvapautta kuitenkin pidettiin arvossa Puolueessakin. Ja toiseksi, olihan Germania Tabloid kuitenkin luetuin ja tasokkain lehti Saksan rajojen tällä puolen. Mutta joskus teki hyvää tutustua muihinkin lehtiin. Raban sivuutti etusivun otsikon, jossa spekuloitiin hänen veljensä seksuaalista suuntautumista, huvittuneesti naurahdellen ja siirtyi lukemaan urheilua. Ei sitä aina jaksanyt lukea vain politiikasta. Lisäksi Raban halusi tietää, joko oli taas hävinnyt urheiluvedossa. Ja olihan hän. Mikä ihme. Hän hävisi aina. Minkä tahansa joukkueen hän veikkasikin, aina se joukkue hävisi. Vaikka se olisi sitä ennen voittanut kaikki ottelunsa.

"Tasan ei käy onnen lahjat, veikkauksenkaan saralla..." tummatukkainen tukeva mies mutisi ja nosti sitten katseensa Franziin: "Anteeksi, mutta kelpaako tuota sokeria lainata? Minulla ei taida täällä pöydässä olla..." Raban sanoi ja osoitti kahvikuppiaan: "Maistuu vähän katkeralta ilman."

Koska Franz oli nähnyt Rabanin aikaisemminkin kahvilassa hän ei vaivautunut osoittamaan minkäänlaista kiinnostusta.

Schleswigin otsikot olivat tänään melko humoristisia. Olikohan toimitus vaihtunut? 'Onko Führerin weimarinseisoja robotti?' luki kolmannella sivulla jossa oli suuri kuva Führerin koirasta, Arguksesta. Franz naurahti väittelee eikä vaivautunut edes lukemaan sitä.

Neljännellä sivulla taas oli iso kuva jonkin pienemmän puolueen puheenjohtajasta Ranskan pääministerin mökillä ja otsikko 'Onko Saksassa salaliitto tekeillä?' Franz pudisti päätään, mutta luki silti artikkelin. Hetken päästä naapuripöydästä kuului valittelua liittyeen vedonlyöntiin ja sokerin lainauspyyntö. "Tottakai. Ottakaa vain." Franz sanoi ja ojensi sokerinsa Rabanille. Samalla hän huomasi että tuokin luki Schleswigiä. "Tänään on melko älyvapaita otsikoita. Onko Führerin koira robotti?" Franz sanoi ja naurahti.

Raban naurahti vastaanottaessaan sokerin: "Niinpä näyttää. No, Arguksen tuntien voin sanoa, että hyvin tehty se sitten on. Mutta piristäväthän nämä päivää. Sitä en tosin tiennyt, että olemme sukua Hitlerille alenevassa polvessa." Raban osoitti sivua kymmenen, jossa komeili kirjava sukupuu jonka oli tarkoitus osoittaa että Hitlerillä oli äpärä konekirjoittajansa kanssa, ja että Führer Faust ja Raban Faust olivat tämän salatun sukuhaaran viimeisiä vesoja.

"Kaikkea sitä kuulee." Raban sanoi palatessaan pöytäänsä ja lappaessaan pari lusikallista sokeria kahviinsa: "Toimitus on varmaan vaihtunut. Minä niin muistin, että tässä oli joskus muutakin uskottavaa kuin urheilusivut ja sarjakuvat. Tämän päivän pilapiirros oli aika osuva. Pitänee näyttää sitä ulkoministerille." Raban naureskeli ja käänsi taas sivua.

"En ihmettelisi vaikka Führer olisikin." Franz mutisi hiljaa ja katseli sukupuuta joka luultavasti oli nopeasti tekaistu artikkelia varten. "Täytynee kysäistä Berthalta tietääkö hän lisää tästä toimituksen vaihdoksesta. Hän liikkuu paljon enemmän seurapiireissä kuin minä. Naiset ja heidän oikkunsa." Franz sanoi ja pudisteli päätään.

"No entäs tämä? Saksan kannattaisi liittyä Venäjään." Fredrik sanoi ja näytti Rabanille teoreettiselta näyttävää lehtiartikkelia. Kaikenmaailman hulluja sitä maailmaan mahtuikin. Pilapiirros todellakin oli osuva. Franz naurahti sille ja hörppäsi taas kahviaan. "Kaikkea sitä todellakin lehdissä on.." Franz mutisi ja jatkoi lehtensä lukeminsta.

"Venäjään? No ei ainakaan Etelä-Afrikkaan, se kuulosti jo lähes mauttomalta kun luin siitä ensimmäisen kerran. Kuulemma Saksa voisi koska tahansa miehittää Etelä-Afrikan ja ottaa sen luonnonvarat hyötykäyttöönsä. Mitkä varat? Eihän siellä ole enää kuin loputtomasti hiekkaa ja muutama sarvikyy." Raban totesi lehdenlukunsa lomasta. Hän sekoitteli kahviaan, jotta se jäähtyisi nopeammin. Sitten hänen ilmeensä kiristyi; pitäisi tänään muistaa kertoa Hildelle ja Jochimille että herra Fredrik oli kutsunut heidät huvilalleen Hampuriin. Matkasta tulisi varmasti hieno.

"Oletteko koskaan käyneet Hampurin maaseudulla?" Raban nosti katseensa ja tiiraili Franzia uteliaana. "Olemme menossa sinne perheineni ylihuomenna. Menemme muuan ystäväni kartanolle. Pääsen kerrankin eroon politiikasta edes yhdeksi viikonlopuksi. Nykyään on niin kovin vaikeaa pitää kiinni yksityisyydestään." Raban huokaisi nähdessään lehdessä komeilevan suuren otsikon yhden poliitikon salarakasjupakoista. "Kaiken maailman juorulehdet maksavat kenelle tahansa, joka levittelee sairaissa unissaan keksimiään kierouksia ensikäden tietoina ja luotettavina lähteinä."

"Etelä-Afrikkaan? Eihän siellä ole kuin.. no niin sinä sanoit jo mitä siellä on. Hiekkaa ja muutama sarvikyy. Jos enään edes sarvikyitä. Siellä on ollut hyvin kuumaa viimeaikoina. Tosin sinne voisi perustaa lasinpuhaltimoja. Hiekkaa siellä ainakin on." Franz vastasi Rabanin toteaumuksille ja joi taas kahviaan.

"Hampurin maaseudulla? Kyllä.. Minulla on eräs ystävä siellä. Fredrik Van Sandenburg. Eikös hän ole nykyään valtiovarainministeri?" Franz vastasi ja hörppäsi taas kahviaan. "Älä sano että menette Fredrikin luokse? Kannattaisin olemaan varovainen.. Hän on hiukan omalaatuinen. Hän on myös hyvin taitava puutarhuri. Hän luulee myös tuntevansa myrkyt hyvin mutta en oikein tiedä.. Kerran hän sekoitti unilääkettä viinaan ja tuloksena oli katastrofi. Voit vain kuvitella mitä tapahtui." Franz selitti samalla kun luki lehteään.

Raban nauroi taas (hän tuntui tekevän sitä usein) hiukan hermostuneesti: "Vai niin vai niin. Ai te tunnette valtionvarainministerin?" mies sanoi, kertomatta kuitenkaan että hänen luokseenhan Raban oli menossa. Ihan vain turvallisuussyistä piti olla levittelemättä moisia tietoja. Puolueen puheenjohtajana hänellä oli monia vihollisia.

"Ai niin, olenpas minä ollut epäkohtelias. Kukas te oikeastaan edes olette? Kasvonne ovat hämärästi tutut jostakin, mutten saa kuollaksenikaan mieleeni, mistä." Raban tuumi ja siveli leukaansa. Veljeensä verraten hän oli paljon ystävällisemmän näköinen ja melko paljon tukevampi. Jalan rajoittaessa liikkumista melkoisesti sitä tuli hankittua pari ylimääräistä kiloa. Niin Raban ainakin itselleen vakuutteli. Ja yritti hän vakuutella vaimolleenkin, jonka mielestä hänen olisi tullut pitää parempaa huolta itsestään, varsinkin kun ylipaino oli diabeetikolle vaarallista.

"Juu. Hän on hyvä ystäväni." Franz selitti ja hörppäsi sitten taas kahvia. "Ulkona sataa. Toivottavasti viikonloppuna tulee parempi sää." Franz selitti ja katseli lehden sääennusteita jotka näyttivät povaavan hyvää. Ilmeisesti viikonloppuna tulisi siis hyvä sää Franz pääsisi käväisemään Düsseldorffissa.

"Tosiaan. En ole vielä esittäytynyt. Olen Franz-Ferdinard Wilhelm Albert Von Schleswig-Holstein. Uuskonservatiivisen Kansanpuolueen puheenjohtaja." Fredrik vastasi ja asetti lasinsa paremmin päähän. "Yritämme jotenkin päästä hallitukseen kun seuraava sellainen valitaan. Kampanjasuunnitelmamme etenevät hyvin mutta ei enempää siitä." Franz selitti. Hän näytti hyvin mietiskelevältä. Jos puolueen kannatusluvut nousisivat se ehkä pääsisi hallitukseen vaikka asia olisi melko epätodennäköinen puolueen ideologian takia.

Raban hörppäsi kahvia: "Aina kannattaa yrittää."

Ei Franzin pienellä puolueella noilla jäsenmäärillä olisi vielä toivoakaam päästä hallitukseen. Toisaalta, olihan Saksan Kansapuoluekin aloittanut tyhjästä, ja mitä se olikaan saavuttanut? Kaksi sukupolvea se oli vaatinut, mutta nyt he olivat ikoko ajan lähempänä maanpäällistä täydellisyyttä. Raban tunsi suunnatonta ylpeyttä saadessaan olla osa jotain niin suurta ja kunnioitettavaa kuin Saksan Kansanpuolue. Joka päivä työssään hän törmäsi ihmisiin, jotka kiittelivät Puolueen toimintaa. Osa kuului itse Puolueeeen, osa ei, osa ei olisi voinut politiikasta vähempää innostua. Ja silti yhtä kaikki jokaisella oli jotain hyvää sanottavaa. Harvassa olivat ne ihmiset, jotka eivät arvostaneet Puoluetta ja olisivat halunneet vallan vaihtuvan. Yleensä nämä ihmiset tosin eivät kritisoineet Puoluetta vaan sitä, että Puolue ajoi saksaa diktatuuriksi sallimalla Führerille niin suuret valtuudet.

Mutta olihan yksi puolueeton päättäjä paljon turvallisempi ja viisaampi ratkaisija kuin keskenään sotivat puolueet eduskunnassa ja asiaansa perehtymätön, kansalaisten pärstäkertoimella valitsema presidentti? Ja sitä paitsi, ei Führer ollut diktaattori eikä yksinhallitsija. Hän kuunteli hallitusta ja Puoluetta ja ajoi kansalaisten asiaa. Ainakin tähän asti häneen oli oltu oikein tyytyväisiä. Kansa palvoi Führeriä. Ja niin palvoi Puoluekin.

Rabanista oli valtavan hienoa olla osa Puolutta, mutta hänen kasvonsa suorastaan loistivat joka kerta kun hän sai sanoa olevansa Führer Faustin veli.

Isä olisi ollyt ylpeä esikoispojastaan. Raban ainakin oli. Hän oli aina ollut.