der Brunch (23.4.2042

Puoluetalo tyhjeni aika tehokkaasti aina lounaan aikaan. Ihmiset vaelsivat kaupungille nauttimaan lounaansa, yhdessä ystäviensä, tovereidensa, perheensä tai rakastettunsa kanssa.

Führer siis vietti lounaansa yksin, vain yksin, ja oman itsensä seurassa. Hänen tilansa Puoluetalossa olivat ylelliset. Hänellä oli siellä oma huone ja sen yhteydessä mittävä kirjasto. Kirjasto oli täytetty kaikista asiakirjoista, jotka koskivat uutta Germaniaa ja sen rakentamista, hallintoa ja asukkaita.

Sisustukseltaan huone oli kuten muukin osa Puoluetaloa; valkeaa marmoria, lasia, titaania... hillittyä mutta näyttävää.

Führerin viimeistellessä lounastaan mahonkisen ruokailuryhmänsä ääressä Puolueen sotilaat valvoivat ovea ja estivät asiattomien pääsyn sisälle.

Ovi avautui, Herzog astui sisään ja teki kunniaa.

"Huomenta Herra, minulla olisi eilisen yön raportti teille."

Mies oli jälleen kuin kiveä.

F'uhrer nosti katseensa: "Ah, kenraali Herzog. Istukaa alas ja liittykää seuraani, olen juuri viimeistelemässä lounastani." Führer totesi ja viittasi vapaata tuolia kohti. Hän näytti olevan mielissään seurasta.

"Raportti... onko siinä jotakin tärkeää?" Führer uteli. Yleensä raporttia ei tuotu hänelle henkilökohtaisesti joka yöltä, vaan viikon välein. Eihän hän muuten olisi ehtinyt mitään muuta kuin lukea yöraportteja aamuisin.

"Jos taas vain kaipasitte seuraa lounaalle, sekin käy. Minulla harvemmin on tovereita jakamassa lounasta kanssani. Veljeni kutsuu sitä epäsosiaalisuuden oravanpyöräksi. Minä kutsun sitä elämönvalinnaksi. Mutta samapa tuo."

"Pidätimme serkkunne viimeyönä Herra" Herzog otti asennon ja ojensi paksun nivaskan papereita. "Hän suunnitteli kapinaa, saimme tiedon varmalta lähteeltä."

Mies istui sen jälkeen alas, ollen kumminkin valmiina nousemaan ylös.

Führer ei vastannut mitään. Hän tuijotti lautastaan ja hetkiseksi hänen otteensa pihviä leikkaavasta veitsestä tiukentui.

"Kiitos, kenraalini. Olisivatpa kaikki lähipiirissäni yhtä uskollisia ja luotettavia kuin te." Führer totesi pian ja jatloi syömistään. Hänen vakavilta kasvoiltaan ei voinut nähdä, miltä tuntui tulla petetyksi lähimmäisiensä toimesta yhä uudelleen ja uudelleen. Tänään serkku, viime vuonna pikkuserkku... edellisvuonna toinen serkku. Sitä ennen yksi ystävä...

Hopeiset aterimet kilisivät posliinilautasta vasten.

"Tämä rikos ei ollut vakava sinäänsä. Hän oli vain erään naisen seurassa joka suunniteli iskua, Serkunne vaikutti siltä että hän ei tiennyt mistä oli kyse."

"Naiseen taas jouduimme käyttämään voimaa pidätyksessä, hänellä oli ase."
Mies istui kivinen ilmekasvoillaan hiljaa jälleen.

Führer katsahti kenraaliin ja nyökkäsi; "Positiivista." hän totesi ja antoi jaloissaan odottavalle weimarinseisojalleen lihapalasen. "Tutkikaa serkkuni. Jos ilmenee minkäänlaisia epäilyksiä hänen uskollisuudestaan ja aikeita syöstä Puolua vallasta rikollisin keinoin, pidättäkää hänet. Ja passittakaa vankilaan. Ja nainen. Hän on saava oikeudenkäynnin. Muodollisen, totta kai, mutta joka tapauksessa." Führer ohjeisti. "Sen järjestäminen ei tietenkään kuulu sinun tehtäviisi. Olen hyvin kiitollinen, Royn, palveluksistasi. Onko jotain, millä voin korvata vaivannäkösi? Lomaa? Rahaa? Arvomerkkejä?" Führer hymyili: "Näyttävä illallinen valitsemasi henkilön kanssa? Saat käyttöösi Puoluetalon juhlasalin ja Puolueen soittokunnan, mikäli haluat. Ja pitopalvelun, totta kai."

"Ei ole tarpeen sir, teen tämän puolueen puolesta." Mies nyökkäsi jäykästi ja kohensi kauluksiaan kevyesti.
"Elämäni on näin hyvin, minulla on kuuden viikonpäästä vakituinen kuudenpäivän lomani."

Josta hän piti vain kaksipäivää.

Führer nyökkäsi ja jatkoi ateriansa loppuun. Hän kehotti Herzogiakin ottamaan palanpainiketta tarjottimilta, jos tuo niin tahtoisi. Tyrkyttämään hän ei kuitenkaan ruvennut.

Viimeisteltyään ateriansa Führer pyyhki suupielensä vaaleaan liinaan ja asetti sen lautasensa alle.

Führer oli hiljainen mies, eikä hän turhia jutustellut. Nytkin hän nousi vaiti pöydästä, rapsutteli hetken punertavanharmaata koiraansa ja siirtyi sitten ihastelemaan seinällä roikkuvaa taiteilijan näkemystä Germaniasta. Vähän aikaa katseltuaan hän kääntyi kenraaliin päin.

"EUA:n yhteiset harjoitukset Atlantilla alkavat kolmen kuukauden päästä. Kuinka valmistelut etenevät?"

"Hyvin, olemme aikataulussa."
Mies katsoi maalausta myös, sitten hän käveli Führerinsa viereen ja osoitti sormella yhtä kohtaa kartassa. "Berliinissä on armeejan kokoontuminen puolentoista kuukauden päästä, liittyykö puolueniihin?"

Führer nyökkäsi: "Niin olen ajatellut. Valtion armeija ja Puolueen armeija ovat viime harjoituksista lähtien tehneet paljon yhteistyötä, ja se on tuottanut hedelmää. Kumpikin osapuoli hyötyy. Puolueen armeijan johtohahmot kokoontuvat siis myös Berliiniin." Führer totesi. Hän vilkaisi Herzogia kulmiensa alta: "Ilmoita muille kenraaleille ja ylemmille upseereille kun seuraavan kerran tapaat heidät kokouksessa."

"Selvä min Führer." Herzog otti asennon ja sitten kaksi askelta taaksepäin ja käveli kahvin keittimen luokse.

Führer myhäili taas tyytyväisenä. Kukaan ei osannut sanoa min Führer samalla tavalla. Yhtä sokean uskollisesti ja kunnioittaen.

Hänen koiransa olisi varmasti osannut, jos se olisi osannut puhua. Führer naputti reittään kämmenellään ja koira löntysti isäntänsä viereen. Mies hymyili ja kumartui alas rapsuttamaan otuksen kaulaa.

Tätäkään puolta hänestä eivät nähneet muut kuin Herzog ja Wenzel. Muiden seurassa hänen oli oltava Führer eikä ihminen.

Herzogin puhelin soi, hän vastasi ja pisti puhelimen pois.
"Serkkunne ammuttiin juuri.... vahinko laukaus.."

Mies oli kuin kiveä, vahinko laukaus tapahtui niskaan.

Führer lopetti koiransa hellimisen ja sulki silmänsä. Kun hän avasi ne, niiden harmaassa kylmyydessa kyti katkeruus: "Vai niin... raportoikaa se vahinkolaukaukseksi. Puolue lähettää tietenkin pahoittelunsa miehen perheelle ja avustaa heitä tarvittaessa, jotta he selviävät tämän kamalan tapauksen yli." Führer Faust sanoi nousten seisomaan. Hän käveli hitaasti pöydän ääreen, istui tuolille, tuki kyynerpäänsä polviinsa ja hieroi ohimoitaan.

Kristallikruunut välkehtivät ja aurinko paistoi sisään ikkunoista.

Herzog käveli johtajansa viereen ja laski kätensä tuon hartialle vetäen sitten shekki vihkon esiin ja kirjoitti jotain siihen. "Tässä on omaisille armeejalta.. Hän oli silti hyvä puolueen sotilas."


50000€

Führer naurahti: "Hyvä sotilas... niin... kaikki he ovat olleet hyvä sotilaita tai hyviä vaimoja... kaikille Puolue on järjestänyt kauniit hautajaiset ja uhkean muistotilaisuuden. Jo pelkässä koreassa kukkavihossa on enemmän tunnustusta kuin yksikään niistä pettureista olisi ikinä ansainnut." Führer hymähti ja huokaisi syvään.

"Kunnioittakaamme heitä silti, niin isänne aina opetti. Vihollisia ei halua kuolleisiin, vain tovereita."

Führer pudisti päätään: "Minä en voi ikinä kunnioittaa heitä... mutta minä tarjoan heille Puolueen jäsenen arvoiset hautajaiset. Toisin kuin he, minä en petä valaani." mies sanoi, vilkaisi Herzogia ja tarttui sitten tämän käteen olallaan: "Kiitos, Royn."

"Ei tarvetta kittää Herra, me olemme uusi saksa, emme Hitlerin saksa, vaikka meitä siihen verrataankin."

"Vastustajamme ovat moukkia, ja he ovat peloissaan. He tarttuvat jokaiseen oljenkorteen luodakseen huonoa mainetta Puolueelle. Viisas näkee heidän puheidensa lävitse, mutta kaikki eivät. Kaikille ei ole selvää, millainen Neljäs Valtakunta on." Führer totesi ja nousi ylös. Hän viittasi seinällä olevaan isoon maailmankarttaan, johon oli merkitty valtioiden rajat.

"Ennen Puoluetta Saksa oli vain Saksa. Sybkän menneisyytensä vanki ja riippuvainen muusta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Puolue rakensi siitä vahvan, itsenäisen, kunnioitusta herättävän valtakunnan. Ja vielä on tuleva päivä, jolloin Amerikka kumartaa Eurooppaa, eikä Eurooppa Amerikkaa."

"Ja Saksa on tuleva olemaan sen kumarruksen avain, me olemme neuvokkaita ja ajatteleme enemmän kansaa ja ympäristön turvallisuutta, joten saamme kannatusta joka voittaa enemmän puolueita puolelemme."

Vanha saksalainen murahti kuten hän aina teki.

Führer siveli leukaansa ja hymyili hillitysti: "Niin... tai nielemme ne osaksi itseämme. Miksi pitää yllä useita puolueita jos yksi ajaa kaikkien asiaa? Ensin meidän tulee totta kai päästä eroon vastustajistamme. Vasemmistosta muun muassa... mutta en usko sen olevan ongelma. Jahka seuraavasta hallituksesta päätetään, voimme hyvinkin saada vasemmiston ulos. Se ei ole saanut aikaan mitään järin järkevää tämän vuoden aikana." Führer totesi halveksien. Hän katseli edelleen suurta maailmankarttaa ja Germaniaa merkitsevää mustaa pistettä vanhan Rheinlandin kohdalla.