Puolueen Armeejan Päämaja Osasto 765

"Menkää ja Fredrik Willem-Alexander Van Sandenburg-Della Chiesa
! ja HETI Tämä on käsky ja se toteutetaan neljän tunnin sisään tai lomat peruutetaan!"
Vakava kasvoinen Herzog karjui mustiin uniformuihin pukeutuneiden miesten edessä, osoittaen laserpointterilla valokuvaa kohteesta. "POISTUKAA!"

"KYLLÄ KENRAALI!" kaksikymmentä miestä karjaisi ja heidän saappansa osuivat maahan samaan aikaan ja he kääntyivät samaan aikaan vasemmalle ja poistuivat ovesta ulos suuresta Puolueenomaisesta rakennuksesta. Kahteen kuljetusautoon jossa oli Puolueen Armeejan tunnukset ja ne lähtivät kahteen eri suuntaan.

Toinen maaseudulle, ja toinen yksityisasunnolle.

Franz, jäisi kiinni.

Herzogin ilme oli kylmä.
Hän oli pettänyt Führerin.. Hänen veljensä oli sairaalassa.
Asia pitää korjata.

Pari tuntia myöhemmin osasto seitsemänsataa ties kuinka monessa kävi taas meteli kun Fredrikkiä käytännössä katsoen raahattiin kuulusteltavaksi. Edellinen kuulustelu oli ollut paljon.. Rauhanomaisempi? Fredrikillä oli lisäksi ikävä tunne siitä että kuulustelulla oli jokin toinenkin tarkoitus. Hänen murhaamisensa?

Pari upseeria jokatapauksessa 'istutti' Fredrikin tuoliin pöydän ääreen jossa oli kaksi vesilasia. Ilmeisesti yksi kuulustelijalle ja yksi.. uhrille? Fredrik hypisteli taas taskujaan syanidipilleri sekä koniinipulveri olivat tallella. Kaiken varalta hän piilotti niitä paremmin taskujen pohjalle. Taskuissa oli onneksi reikä 'sisätaskuihin' niinkuin Fredrik niitä nimitti.

Raban Faustin onnettomuus oli toki pelkkä vahinko mutta joku ei tainnut ajatella aivan samalla tavalla Fredrikin kanssa.

Tunnettu Kenraali astui huoneeseen sisään, tuo mies jonka kasvot olivat kuin kivestä veistetty ja toinen silmä maidonvalkea. Hän käveli pöydän toiseen päähän ja laski pienen purkin pöydälle.

Cyanidia. "Jos teillä ei satu olemaan omia mukananne, ja haluatte tehdä marttyyrimäisen uhrauksen.. Jos ette rentoutukaa ja vastatkaa muutamaan kysymykseen joita teille haluan esittää."

"Nimeni on Kenraali Herzog, ja te tulette vastaamaan kyllä kenraali, koska otaksun teidän käyneen armeejan, ja jos ette, Olette siviili ja silloin olen Kenraali myös."

Miehen kasvoilta ei näkynyt huumorintajua.

Vilkaisee hieman hermostuneena paria huoneen ulkopuolella vahtivaa miestä, ja miettii millaiset mahdollisuudet pakoon olisi. 'Ei täältä millään pääse pois. Missä ne vakoojat ovat, kun niitä tarvitsisi kerrankin?!', hän ajattelee samalla hermoissaan, kun vilkaisee Herzogia, nyökäten tuolle samalla vastaukseksi. "Esittäkää kysymyksenne, että pääsen lähtemään", pyytää sitten miestä, asiallisella äänensävyllä.

Koittaa sitten rentoutua kehotuksen mukaisesti tuolissa ja saakin hieman rauhoitettua itseään. 'Hitto.. Tämän jälkeen en taida olla kovinkaan pitkään enään valtionvarainministeri. Olisi vain pitänyt jäädä eläkkeelle, kun se oli mahdollista', ajattelee taas kerran itsekseen, katsoen Herzogia odottaen, mitä seuraavaksi tapahtuisi.