Der Fünf Stern Esszimmer

Torsten nopeuttaa kävelytahtiaan hölkäntapaiseen, muistaessaan tapaavansa Der Weltin Valtionvarainministerin, Fredrik Della Chiesan.

Oli jo kova kiire. Torsten löysähkönä poliitikkona kykeni vain aavistamaan, miltä Fredrikin ilme näyttää, jos hän myöhästyisi Germanian uuden Stadionin suunnitteluun perustuvalta lounaalta...

Torsten saapuu ruokasalin marmorisisusteiselle ovitasanteelle ja hän tähystää poliitikkojen ja vierailijoiden sekaan...

Fredrik istahti ikkunapaikalle hetken ennen Torstenin saapumista. Huomattuaan Torstenin hän viittoi tälle merkiksi. "Hyvää iltapäivää Torsten." Fredrik sanoi Wenzellille tämän istuuduttua sohvalle hänen eteensä. "Haluatko jotain juotavaa? Minä otan päärynämehua ja lohta." Fredrik sanoi Torstenille kun tarjoilija saapui ottamaan tilauksia.

"Suosittelen lohta sinullekkin.. Se on oikein hyvää täällä." Fredrik selosti Torstenille ja näytti ruokalistalla lohiruokaa.

"Lohta? En syö kalaa, kiitos ehdotuksesta vain. Sen sijaan ottaisin perunamuussia ja lihapullia ison maidon kera. Aurinkosalaattia jos löytyy."

Wenzel istahti ja otti hetimmiten mukavan ja leveän asennon pöydän ääressä, ikäänkuin epäkunnioittavin elein hän tähyili vihreiden asioita ajavaa valtionvarainministeriä.

"Mitäs Della Chiesa? Oletko edistynyt Der Weltin asioissa? Edistynyt niinkin hyvin että olet jopa heittänyt kauhan Stadion -soppaammekin, joka tietääkseni on Kansanpuolueen päätettävissä täysin. En väitä etteikö olisi mukavaa, jos saamme katsomoon bambuja sun muuta kasvamaan ja auringonvalon varastointiin tarkoitetut paneelit kuluttamaan rahaa sellaisista asioista kuten tyyli ja tehokkuus."

Torsten hillitsee itseään katsellessaan Fredrikin rääsyistä asustautumista.
Onhan pöydän toisella puolella kuitenkin merkittävä mies.

Tarjoilija tuo pöytään pieniä sämpylöitä ja vesikannun, jonka Torsten nappaa heti käteensä.

"Ompas jano! Hehheh!" Torsten naurahtaa ja juo tuijottaen Fredrikiä ankarasti silmiin.

"Ei sitten. Mielestäni se on kuitenkin terveellisempää kuin lihapullat ja perunamuussi."

Fredrik mulkaisi Torstenia ikävästi näyttäen siltä kuin voisi kuristaa toisen siihen paikkaan. Ajatus jäi kuitenkin onneksi vain ideaksi. Torstenin onneksi.

"Se on Van Sandeburg etunenässä. Ja kyllä olen edistynyt. Stadionin piirsin Gevehardille vain siksi että hän sitä käytännössä pyysi. Minä päätän Stadionista nyt. Piste. En minä sinne mitään bambuja ole laittamassa typerys. Jos olisit vaivautunut tutustua piirrustuksiin olisit huomannut että se on täysin hollantilais-saksalaista arkkitehtuuria. Ja tosiaan se on Van Sandenburg sinulle moukka."

"Mitäpä tuosta. Minulla on taskumattini." Fredrik sanoi ja otti huikan vettä taskumatistaan ja hymyili salaa itsekseen. Fredrik otti myös sämpylän ja voiteli sen. Hän haukkasi leipää ja totesi sen taas saksalaiseksi tehdastusinatuotteeksi mitä kaikkialta sai nykyään.

Torsten Wenzel tuijotti tyhjin silmin taskumattia imevää Fredrikiä.

"Moukka? Sanoitko minua moukaksi?"

Wenzel kurottautui lähemmäs pöytää tuolinsa nojasta ja löi nyrkkinsä kuuluvasti pöydän alla yhteen. Hetken hiljaisuus. Naurua. kovaa naurua, Torsten otti rentoutuneen asennon takaisin ja nauroi räkäisesti päätään heilutellen.

"Jospa nyt syödään ja unohdetaan se helvetin stadioni. En halua lehteen mukiloinnista. Taas. Liikaa naisia kotiovella."

Lisää naurua. Nyt jopa viereisestä pöydästä.
Tarjoilija tulee hämmentyneenä paikalle ja ojentaa annokset herroille.

Fredrik katseli hiukan säikähtäen Torstenia. Ei hän osannut odottaa että toinen väkivaltaiseksi ryhtyisi.

"Sanoin. Lisäksi et osaa ääntää nimeäni oikein. Sekin tekee sinusta moukan."

Fredrik hymyili Torstenille ja otti sitten kiittäen annoksensa vastaan. Fredrik maisteli ruokaa ja totesi sen hyväksi, vaikka leipä olikin ollut hirveää. Ruokailun aikana Fredrik oli hiljaa ja syötyään pyyhki suunsa valkoisella liinalla.

"Unohdetaan vain stadion. Haluat kuitenkin vielä puhua siitä kahvin aikana. Siitä olen varma. Moukka." Fredrik sanoi nauraen ja katsoi ulos ikkunasta jossa pilvet alkoivat taas kerääntyä uhkaavasti yhteen.

Torsten söi annoksensa nopeasti, mutta naurahdellen välissä useaan otteeseen.

Yhtäkkiä Wenzelin päähän jymähti kuva Fredrikin taskumatista ja kysymys sen sisällöstä. Tuli jano. Jämähtäneenä ajatuksiinsa, Wenzelille jäi Fredrikin viimeiset lauseet unholaan, vain puhe kahvitauosta jäi leijumaan Wenzelin ajatusten ohelle.

Samalla kun Fredrik nousi pöydästä, niin Torsten havahtui ja pyyhkäisi suunsa liinaan. "Ok, kahvitauolla lisää moukkailua. heh, nähdään!"

Torsten otti jämerästi laukustaan kiinni ja lähti kohti toimistoaan, joka sijaitsee talon kolmanneksi ylimmässä kerroksessa, Kansanpuolueen tiloissa. Huoneessa Torstenia odottaa litran pullo konjakkia, oiva jälkiruoka stressaavalle lounaalle ja ärimmäisen alkoholisoituneelle miehen järkäleelle.